Heipä hei taas! Niin se syksy on jälleen alkanut tuoden mukanaan tutun ja turvallisen arjen. Tarun osalta se tarkoittaa sitä, että päivällä muiden ollessa koulussa ja töissä, voi se rauhassa nukkua mielin määrin. Niin tottunut se on tähän järjestelyyn, että toisinaan tullessani hyppytunnilla kotiin, ei Taru tule edes tervehtimään vaan jatkaa vain uniaan yläkerrassa. Syksy on tuonut mukanaan myös harrastukset eli näyttelyt ja agilityn.

Pihakoiraleirin huonosti menneiden agilitytreenien jälkeen olin vähän hermostunut, että mites nyt nämä treenit alkaa oikein sujuakaan. Ensimmäisissä treeneissä koin kuitenkin positiivisen yllätyksen Tarun mennessä kuin mikäkin vanha konkari. Menestys on jatkunut sen jälkeen muillakkin treenikerroilla ja ei voi kun ihmetellä, että mites nyt näin. Ei mitään hyppyongelmia vaan vauhtia löytyy vaikka muille jakaa. Meilkeinpä oikein harmittaa etten tuossa elokuun lopussa mennyt yhtiin möllikisoihin, joihin oltaisi saatu ilmaseksi kaksi starttia. Ajattelin, että eipä siitä mitään tulisi, mutta nyt tuntuu, että olisihan se ihan kivasti voinut mennä. No, t'ästä agilityn sujuvuudesta rohkaistuneena menin ilmoittamaan Tarun pihakoirien omaan agility-iltaan, joka pidetään syyskuun lopussa. Saa nähdä miten Taru siellä omien rotutoverien seassa sitten menee, hyvin vaiko sitten ihan penkinalle. No, pääasia on, että on hauskaa!

Olen huomannut, että Tarun ohjaus on tosi tarkkaa puuhaa. Se nimittäin pahoittaa mielensä tosi helposti ja sitten mikään ei toimi. Nyt viime treeneissä olenkin kiinnittänyt tähän erityishuomiota. Ensinäkin, Tarun kanssa on lähdettävä samaan aikaan liikkeelle. Onhan se vähän tyhmä, että sitä ei voi jättää odottamaan, mutta eipä meillä ole kisat suunnitelmissa... On myös tärkeää pitää Taru aktiivisena myös omaa suoritusvuoroa odotellessa. Niinpä heitänkin sille lelua ja teetän pieniä temppuja pitääkseni sen virkeänä. Radalla ollessa ei saa jäädä junnaamaan väärin menneille esteille, vaan pitää jatkaa eteenpäin. Taru kyllästyy turhasta toistosta, joten yritämme aina pitää kaiken tosi nopeana ja hauskana. Olemme viime treeneissä tehneet ihan pitkiä ratoja, joten olen tosi tyytyväinen siihen, miten olen saanut Tarun niillä toimimaan. Se on mennyt niitä ihan puhtaasti! Viime perjantaina tehtiin myös jumppasarjojen avulla tekniikka harjoituksia, joista Taru selviytyi vaivatta. Kouluttaja tosin sanoi, että Tarun hyppytekniikassa olisi hieman parantamisen varaa :D

Näyttelyissäkin on tosiaan tullut käytyä. Viime viikolla oli Vantaalla kaikkien rotujen näyttely, josta tuloksena ROP. Eilen kävimme ryhmänäyttelyssä Helsingissä saaden tulokseksi ERI ei SA:ta. Se olikin muuten jännittävää, sillä esitin tälläkertaa Tarun itse ensimmäistä kertaa viraallisessa näyttelyssä... Tänään suuntasimme aamulla Porvooseen bussilla ja pitkän päivän päätteeksi komeilee Tarun pokaalikaapissa VSP:stä saatu pokaali ja ruusuke. Onnittelut myös eilen valioituneille Danielille ja Sagalle ja extra onnittelut Danielille RYP-4 sijasta. Onnittelemme myös erityisesti ihanaa Brunoa, joka myös kahmaisi valiotittelin ROP:n kera tänään Porvoossa. Meidän osalta tänä vuonna on vielä edessä Jyväskylän näyttelyt sekä Voittajat. Ensi vuonna startataankin Tarun ura veteraaniluokassa!

- Emmi

Porvoo KR

Vantaa KR

Pluto ja Taru

Taru Vantaalla näyttelyssä

Taru sai äidiltä puuhaarukan nuoltavaksi, Taru tosin ymmärsi ohjeistuksen vähän väärin...

Kesä alkaa taas pian olla lopuillaan, joten tässä kohtaa olisi varmaan oikea aika hieman kerrata kesän tapahtumia.

Kesäkuussa ei sinäänsä ollut mitään muuta ihmeellistä kuin oma kotiinpaluuni. Jälleenäkeminen Tarun kanssa 10 kuukauden jälkeen oli kyllä jo kauan etukäteen odotettu tapahtuma. Taru oli tullut lentokentälle vastaan perheeni kanssa ja hetki sillä kyllä tuntui kestävän ennen kun se tajusi ketä se nyt siinä oikein katseli. Kuten arvata saattaa, vuoden poissaolon jälkeen Taru otti minut ihan yhtä lämpimästi vastaan kuin jos olisin ollut poissa vain päivän. Kuitenkin ilmassa oli ensimmäisen viikon aikana ehkä pientä jäykkyyttä eikä Taru oikein totellut minua yhtä hyvin kuin aikaisemmin.

Heinäkuu vierähtikin sitten purjehtiessa. Taru ei ole siitä niin kamalan innoissaan. Se ei tykkää ollenkaan veneen kallisteluista, vaan lähinnä kyyhöttää surkean näköisenä sohvalla ja tärisee. Jonkun on kokoajan oltava Tarun kanssa. Mikäli kaikki ovat ulkona, istuu Taru kannelle johtavien portaiden edessä odottamassa että joku nostaisi senkin kannelle. Se ei nimittäin uskalla veneen liikkuessa nousta itse portaita, sillä se on muutaman kerran liukastunut ja pudonnut alas... Laiturissa oleminen on Tarusta kumminkin ihan kivaa. Varsinkin kun tämä kesä on ollut nyt niin aurinkoinen. Auringonotto kuuluu Tarun suosikkeihin, mutta yhdistettyna Tarun huonoon tapaan eli siihen, ettei se suostu oikein juoda, oli tänäkin kesänä lämpöhalvaus pariinotteeseen aika lähellä. Taru nauttii myös maihin pääsystä, jolloin se pääsee nuuhkimaan uusia maisemia. Tänä kesänä Taru pääsikin käymään synnyinmaassaan eli Ruotsissa asti!

Heinäkuun viimeinen viikko taisikin olla Tarun loman kohokohta. Nimittäin kotiuduttuamme veneeltä, lähdimme saman päivän iltana kohti Keski-Suomessa sijaitsevaa kesämökkiämme. Mökillä Taru saa juosta vapaana mielinmäärin, kaivella maata ja metsästää ties mitä pikkujyrsijöitä. Tulipa Tarulle oikein vieraitakin: sekarotuinen Pessi-koira omistajineen tulivat käymään kylässä. Pessi on syntynyt Tarua vain noin kuukauden aikaisemmin, joten ne ovat olleet kaveruksia ihan pikkupennuista lähtien. Nykyisin meno on tosin rauhoittunut, mutta yhä ne jaksoivat kirmailla ja riehua kymmenisen minuuttia heti alkuunsa. Sen jälkeen molemmat ottivat rennosti eivätkä juurikaan enää leikkineet sen visiitin aikana. Omituista, että kummankin ollessa nuorempia, saattoi tuo heti alkanut riehuminen kestää vaikka kaksi päivää putkeensa, mutta vuosi vuodelta se käy vaan lyhyemmäksi. Silti leikki on ihan yhtä vauhdikasta, äänekästä ja nopeaa.

Elokuun alussa tulimme sitten takaisin kotiin, mutta edessä oli Tarun kannalta vielä yksi kesäjuttu, nimittäin pihakoirien leiri. Ajatella, nyt on Tarukin sitten päässyt käymään ihkaoikealla leirillä! Leiri kesti perjantaista sunnuntaihin (5.-7.8) ja paikkana oli Tammelan Rottishovi. Leirin ohjelmaan kuului agilityä ja rally ToKoa. Pääsinpä siinä itsekin testaamaan Tarun ohjausta näin vuoden tauon jälkeen. Valitettavasti on kyllä aika selvää, ettei Taru mikään agilitykoira ole. Sitä kun ei tuo hyppääminen oikein innosta. Pussi, putki, puomi ja muut kontaktit menevät varsin vauhdikkaasti, mutta hyppääminen ei vain onnistu. Kunpa edes tietäisi mistä tuo hyppäämättömyys oikein johtuu... Mitään terveydellistä syytä ei pitäisi olla. Rally ToKo oli meille ihan uusi tuttavuus, mutta varsin kivaltahan se vaikutti. Sateinen sää vaikutti hieman Tarun työskentely intoon, mutta hauskaa taisi silti olla niin koiralla kuin ohjaajallakin. Tarusta tietysti mikätahansa, mistä saa nameja on ihan jees. Tarun mielestä leirin paraspuoli taisi kuitenkin olla muut pihakoirien omistajat. Taru rakastaa olla huomion kohteena, etenkin jos huomiota osoitetaan rapsuttelulla. Siellä se nautti monien ihmisten rapstuksista ja silityksistä. Leiri huipentui sunnuntaina vuosittaiseen pihakoirien Open Show'n, jonne oli tänävuonna ilmoittautunut 63 pihakoiraa. Ennätysmäärä siis. Ja kyllä se kuulkaa siltä tuntuikin, nimim. emmi, joka kuvasi joka ikisen koiran. Henna ja Taru kävivät pyörähtämässä junnuissa sijoittuen kolmansiksi. Itse näyttelykehässä sai Taru ERIn ja sijoittui valioluokan kolmanneksi. Hienosti siis meni. Ensivuonna päästääkin sitten kisaamaan jo veteraaneissa, ei kyllä uskoisi! Vielä Tarulla on kuitenkin ennen vanhuuteen siirtymistä jäljellä muutama näyttely tämän vuoden puolella, mutta on se silti omituista ajatella, että meidän pieni vauva on kohta vanhus. Eilen kävin ostamassa ensimmäisen veteraanien ruuan ja kyllä se kirpaisi.

Kuvia pihakoirapäiviltä löytyy täältä.

kuin niin muka 7 ja puol? ihan nuorekkaaltahan se näyttää ;)

 

 

 

 

Hei kaikille ! Netin toimimattomuuden takia en aijemmin päässyt kirjoittamaan vaikka olisin halunnut, sillä tosrtaina oli Tarun syntymäpäivä ! Meidän 'vauva' täytti 7 vuotta ! Kuinka aika vierähtääkään näin nopeasti, vastahan Taru oli pentu ? En ole kerennyt ostaa Tarulle vielä synttäri lahjaa, mutta luulen että Taru oli ihan iloinen kun sai ruuaksi pihvin ranskalaisilla :D Lahjan ostan sitten myöhemmin :)

Taru yritti kovasti saada äitiltä luvan syödä :)

Tarun synttäriateria

Samallainen hölmö Taru on kuin 7 vuotta sitten :)

Lopuksi vielä kerron, että Taru oli hiihtoloman koirahoitolassa ja oli siellä ollessaan laihtunut ja painoi n. 8 kg. Taru oli kyllä saanut saman verran ruokaa sielä kuin kotonakin, paitsi ettei saanut mitään ylimääräistä. Ehkä pitäisi vähän rajoittaa makupaljoen antamista, mutta kun se on niin söpö kun se kerjää :) ! Seuraava näyttely meillä on Lahti KV.

 

Hei! Piti viime viikolla jo kirjoittaa, mutta koko viikko on ollut niin kiireinen etten ole ehtinyt millään kirjoittaa.  Ilo uutinen kuitenkin on, että kauan työnalla olleet Tarun kotisivut on nyt valmiit !

www.tarupi.net

Viime viikonloppuna olimme Lohjan ryhmiksessä, tuomari oli Ole Staunskjaer ja Taru sai ERI:n. Arvostelu oli todella kiva, ja se löytyy Tarun sivuilta.

Näyttelyn jälkeen kävimme hakemassa meille Lelli-koiran hoitoon. Aluksi vähän mietitytti mitä siita tulee, kun 1-vuotias häsläävä ranskanbulldogi tulee meille, Taru kuitenki suhtautui tosi kivasti Lelliä kohtaan. Yleensä Taru siis ei tykkää pennuista, ja vaikkei Lelli ihan pentu ollutkaan, niin se on tosi energinen. Yllätyin kun tultiin kotiin ja koirat alkoi heti leikkiä ! No aluksi tietysti olin iloinen kun koirat leikki, mutta siinä vaihteessa kun herään joka aamu siihen kun 2 koiraa hyppii päälläni, en ollutkaan enää niin iloinen :D Viikko meni tosi hyvin, vaikka pakkasta oli tosi paljon, eikä kunnon lenkkejä voitu tehdä...

Välillä tytöt väsyi leikkimisestä niin paljon että oli pidettävä parin minutin tauko :)

Joo eli taas on näköjään jääny kirjoittamatta tänne :/ No joka tapauksessa joulu ja uusivuosi meni ohi ja vuoden ekassa näyttelyssäkin ollaan käyty...

Elikkä jouluna Taru sai lahjaksi multa vaan pipareita ja merimiespuvun (oli ihan pakko ostaa), musta kyl tuntuu et Taru ei nii siit puvusta hirveesti tykänny, mut onneks ruoka kelpaa aina :) Emmiltä Taru sai ihanan Mastan toppaloimen, tai en tiiä onks toppaloimi, mut se on tosi lämmin ja kivan mallinen ja just oikeen kokonen. Sitten Taru sai viellä kaverilta ihanan possu lelun, josta se tykkää tosi paljon !

Tässä Tarulla on toi loimi päällä, ei näy kovin hyvin koska mun malli oli tänään tosi koomassa eikä jaksanu ees seistä...

Taru ja possu

Uusivuosi oltiin tuttavien mökillä, koska heidän koira pelkää ilotulituksia.. Siellä oli tosi hiljasta, harmi vaan ku oli niin paljon lunta ja kylmä ni ei Taruu voinu päästää juoksemaan vapaana, nyt talvella ois varmaa jäätyny sinne lumen sekaan, kun Tarulla on vähän tapana karkailla..

Ja sitten viellä siitä näyttelystä. Eli me lähettiin kaverin kaa viime sunnuntai aamuna ajelemaan tonne Lahden ryhmikseen. Ja koska olin taas vaihteeksi huolella ja ajan kanssa pakannut Tarun tavarat, niin parkkipaikalla huomaan ettei meillä oo passia mukana ! Noh siinä sitten kävin kyselemässä toimistosta mitä asialle voisi tehä. Oli tosi mukava henkilökunta ja ne ehdotti et jos joku voisi lähettää mulle kuvan passista niiltä sivuilta missä on rokotuksia. Soitin siinä sitten isille, joka sitte suostu lähettää ne mulle, vaikkei kyl ollutkaan kovin ilonen.... Lopulta päästiin sisälle sinne n. 20 yli, kun kehän piti alkaa puolelta.. No seki oli sitten n. 45 min myöhässä. Pihakoiria tais olla 7. Taru oli yksin luokassaan ja sai ERI:n, muttei kuitenkaa tätä SA:ta ja ei siten päässy paras narttu-kehään. En nyt valitettavasti muista kuka oli ROP ja VSP, mutta onnee heille kuitenkin :D Arvostelu on tässä:

"Oikeat mittasuhteet. Riittävä luusto. Oikealinjainen pää. Hyvät silmät ja korvat. Oikea ylälinja. Riittävä eturinta. Erinomainen rintakehä, joka tosin voisi olla hieman pidempi. Hyvät takakulmaukset. Liikkuu takaraajat rungon alla. Melko leveästi edestä."

Sitten tässä arvostussa oli tällänen kohta 'Koiran käyttäytymisen arvioiminen' ja Taru sai 1 eli 'rodun omainen lähestyttäessä'. Tosi kiva arvostelu ja tuomarina oli siis Leni Finne.

Taru sen omassa tarhassa pihalla, huono puoli on että se pääsee kävelemään sieltä pois kun on niin paljon lunta...

Tarun uus hiha, jonka ostin engalnnista Tarulle tuliaiseks, koska se halus saman merkkisen hihnan ku valjaat

Tässä vielä Taru nukkumassa :)

Seuraava näyttely meillä onkin Lohjan ryhmis, sinne on tulossa 18 pihakoiraa ! Miten ryhimsessä on noin paljon ? :o