Meillä tuo jouluaika ja uusivuosi menivät tosi nopeasti ohi ja nyt ollaan oltu kauan täydessä arjessa. Jouluna oli agilitystäkin joulytauko ja sitä ovat seuranneet niin koavt pakkaset ettei treenejä ole päästy pitämään (pakkasrajana seuralla 10 astetta.) Toissa viikolla pääsimme kuitenkin jälleen treenaamaan. Treeneissä mentiin hyppysarjaa, kontakteja keinulla ja puomilla sekä keppejä ja putkea. Tarulta meni kaikki huippu hienosti. Tuntui, että tauko oli tehnyt meille vain hyvää! Harmillista kyllä, viime viikolla emme päässeet taaskaan treenaamaan pakkasen takia. Toisaalta pitää osta nauttia, kun täällä pääkaupunkiseudullakin on  kerrankin oikea talvi :)

Myös tämän vuoden näyttelykausi pyörähti eilen käyntiin. Aamulla herättiin kuuden maissa (se niistä pitkistä yöunista...) ja suunnattiin kohti Turun KV näyttelyä. Olimme paikalla joskus yhdeksän aíkoihin ja kehä alkoi kymmeneltä. Tarun kehä sattui olemaan jossain kaukaisessa hallissa, jonka olemassa olosta en edes aijemmin tiennyt vaikka tuollakin on useampaan kertaan edellisinä vuosina käyty. Jonkun aikaa meni siis kehää etsiessä, mutta löytyihän se sitten lopulta. Taru oli jo heti alussa tosi kummallinen. Laitoimme sen Hennan kanssa häkkiin, ihan niinkuin yleensäkin. Se kuitenkin raapi häkin seiniä ihan kamalsti ja ulisi. Otettiin se sitetn tietysti pois sieltä ja koettiin rauhoitella. Kokeiltiin viedä Tarua myös ulos, mutta siellä se vain veti kokoajan takaisin sisäovelle. Taru myös teki jotain , mitä en ole koskaan sen nähnyt tekevän: se läähätti hermostuksesta eikä sille kelvannut namitkaan. No lopulta Taru rauhottui, mutta vieläkään en oikein tiedä mikä on tuon käytöksen syynä, tuskin ainakaan se arastelisi tuota tilannetta kun näyttelyissä ollaan niin paljon käyty.... Kehään mennessä Taru oli kuitenkin taas ihan rauhallinen ja normaali itsensä :) Kehä alkoi ajallaan ja tuomari vaikutti jo heti alusta alkaen todella tiukalta, yli puolet koirista sai H:n. Kokonaisuudessaan tuli vissiin 2 tai 3 EH:ta ja 2 ERIä. Olin ihan varma, että Taru saisi korkeintaan EH:n, mutta ERIhän sieltä tuli! Taru oli samalla ainut narttu, jolle oli annettu ERI, joten se oli myös paras narttu. Uroksistakin ainoan ERI:n oli saanut Nicke. Rotunsa parhaan valinnassa tuomari ei aikaansa paljoa kuluttanut. Kävelytti kerran ympäri, tutkaili hetken ja ojensi ROP-ruusukkeen sitten Hennalle. Vähän ihmeissäni kyllä olen, koska Nicke näytti mielestäni niin paljon hienommalta :D Mutta tottakai olen tyytyväinen tähän tulokseen, onhan tämä nyt hieno alku tälle vuodelle! Toisaalta on aika turhauttavaa jäädä odottelemaan viideksi tunniksi ryhmäkehiä, kun niissä ei menestystä kuitenkaan tule. Ja minun olisi pitänyt lukea vielä tulevaa lukion koeviikkoakin varten, mutta koko päivä sitten kului tuolla näyttelyssä. Ryhmäkehän tuomari tuli Kroatiasta, ja vähän veikkasin, että pihakoira oli varmasti rotuna täysin uusi. One se silti hienoa nähdä pihakoira ja erityisesti oma koira kävelemässä ryhmäkehässä :)

Tässä kuvassa vielä Nicke ja Taru:

Tästä vuodesta on tulossa monella tapaa hyvin erilainen edellisiin verrattuna. Suurin muutos Tarun kannalta tulee varmasti olemaan se, että lähden syksyllä vaihto-oppilaaksi Iso-Britanniaan ja näin ollen Taru jää kymmeneksi kuukaudeksi yhtä perheenjäsentä vaille. Onhan se itsellekin tosi raskasta ajatella, että joutuu jättämään Tarun. Sen olomassa oloon on kuitenkin niin hyvin tottunut, uskon että tulee tuntumaan siltä kuin jotain puuttuisi kun ei ole Tarua aina yöllä vieressä ja päivällä istumassa sylissä :)
Kesällä ollaan myös suuntaamassa ulkomaille. Onhan Taru ennenkin ulkomailla käynyt, mutta ei koiranäyttelyissä. Ollaan siis suunniteltu matkaa Viron voittajaan kesäkuussa. Nyt pitäisi enää ilmoittautua ja varata hotelli.

Taru tykkää ihan tosissaan tosta agilitystä. Ollaan nyt käyty ehkä kolme tai neljä kertaa harjoituksissa, en muista kunnolla. Tarulla alkaa jopa löytyä vauhtia, etenkin kaikenlaiset hypyt mennään tosi lujaa.
Viime kerralla treenattiin hypyissä rengasta (harjoitusrenkaalla) ja muuria ja sitten sarjaa, jossa ne olivat peräkkäin. Taru oli jälleen kerran upea, mutta ohjaaja möhli :< Taru siis kiersi kerran, mutta kouluttaja sanoi sen johtuneen siitä, että käskin väärän puoleisella kädellä ja muutenkin, kun mulla oli namia kädessä Taru keskittyi vain niihin. Ihmeellistä, kuinka Taru (joka on niiiiiin ruuan perään) tekee kaiken aina paremmin tuolla agilityssä ilman nameja!
Treeneissä porukka siis jaetaan kolmeen ryhmään (yleensä koon mukaan, Taru treenaa yleensä pienimmissä) ja jokainen ryhmä on aina yhdellä esteellä kerrallaan, niin että on ns. kolme rastia. Yksi viime kerran rasteista olivat kepit ja pussi. Pussin kanssa meillä ei ole minkäänlaisia ongelmia. Se menee yhtä hyvin kuin putki, joka menee melkein täydellisesti. Taru ei välitä pussin kankaasta eikä siitä, ettei nää siitä läpi. Kepeilläkin meni tosi kivasti. Taru selkeästi ymmärtää idean. Viimeksi se vain törmäsi pussin verkkoja vasten, jolloin se vähän arasteli alkuun, mutta lopussa menikin hienosti. Pitää vaan treenata ja treenata, niin noikin saadaan kuntoon. Haluaisin kovasti jotkut kepit tänne kotiin, mutta ulkona on jo niin kylmä, että siellä on vaikea treenata ja sisälle niitä voi olla vaikeampi tehdä...
Kolmas rasti olivat sitten kontaktit. Harjoiteltiin ensin keinua sellaisella matalalla harjoituskeinulla. Taru pelästyy vähän sitä ääntä, kun keinun toinen pää osuu maahan, mutta jos kouluttaja auttaa laskemalla pään rauhallisesti, se menee hienosti :) Tällä kertaa otettiin myös ensimmäistä kertaa kokonainen puomi (aijemmin ollaan opeteltu vai ylös ja alas menoa). Sillä keskiosalla Taru meni tosi lujaa, ja itse piti olla tarkkana, että pysyi perässä. Puomi kuitenkin sujui hienosti ja luulen, ettei sen kanssa tule mitään ongelmia, kunhan saadaan nuo kontaktin käskyt kuntoon. En millään jaksaisi odottaa seuraavia treenejä...

Viime sunnuntaina olin myös kisahenkilökuntana agilitykisoissa. Kisat oli vain kolmosluokkalaisille, eli näin paljon upeita ratoja! Paikalla oli myös yksi pihis: Bebbe. Bebbe oli tosi hyvä ja edusti oikein hyvin pihakoiria :) Voi kun mekin päästäis Tarun kanssa joskus tolle tasolle, vaikkei kisoihin olla menossakaan, mutta että hallittais nuo esteet yhtä hyvin (ja mä ohjaamisen..) Alkaa vaan se ikä tulla vastaan, että kun taru on nyt "jo" 5 niin saa nähdä kauanko voidaan mitäkin harrastaa, kun tälläisiä juttuja ei oikein pysty ennakoida ://

Viime viikonloppuna tuli myös askarreltua (ommeltua) Tarulle uusi mantteli. Se on tosi söpö, mutta muuta en paljastakaan vielä, kaikki näkee sen sitten Voittajassa... Mutta ainakin pinkkiä ja paljetteja on luvassa ;D

Vaihdoin nyt tänne blogiinkin uuden ulkoasun, niin, että tää sopii vähän paremmin Tarun sivujen teemaan. Kohta joulu onkin jo ohi ja tää jouluisen punainen ei enää ole oikein ajankohtainen väri. En kuitenkaan jaksaisi ihan pian taas kaikkia kodoeja ruveta muuttelemaan, eli vissiin pidän tätä koko talven...

Ensin hieman agility asiaa. Eli Tarun kanssa on nyt käyty pari kertaa agility treeneissä ja Tarulla on mennyt todella hienosti. Viimekerralla harjoiteltiin keppejä, pussia ja hyppyjä. Taru meni hypyt ja pussin todella hyvin, kouluttajakin sanoi että pussia se ei voisi mennä paremmin. Keppejen kanssa on hieman ongemia, mutta ei paljoa. Taru edistyy kuitenkin kovaa vauhtia, joten tuskin kepitkään on sille kovin paha ongelma.

Perjantaina lähdimme suoraan agility treeneistä Jyväskylään, missä olimme ystavillämme yötä. Taru oli aika väsynyt ja käyttäytyi hieman oudosti, se nimittäin vähän rähisi ystäviemme koiralle Pessille, vaikka ne yleensä leikkivät yhdessä. Aamulla kuitenkin ne taas olivat sovussa ja lähdimme siinä vähän ennen kahtatoista näyttelyyn. Paikalla oli 6 pihakoiraa: Lenni, Laikko, Joiku, Tuuva, Tiipi ja tietenkin Tarzan. Meidän kannalta näyttely meni kivasti taru sai EH:n :) ROP tälläkertaa oli Tuuva ja VSP Lenni, paljon onnea molemmille ! Tuossa äksen kun päivitin sivuja huomasinkin, että meillähän oli tuomarina Hannele Jokisilta myös Helsingissä pari kuukautta sitten. Arvostelu oli lähes sama kuin viimeksi, voit lukea arvostelut Tarun sivuilta. Seuraavan kerran Taru nähdään Voittajassa ja Pohjoismaiden voittajassa !

Eipä tässä muuta ihmeellistä olekaan. Ensi vuoden näyttelyitä olemme vähän suunnitelleet. Kovasti haluisimme päästä Tanskaan maailman voittajaan ja Viron voittajaan. Pitää nyt katsoa mitä vanhemmat sanovat, luultavasti eivät suostu :D  Tässä vielä yksi hirveä kuva Tarusta.

Jeeeeeeeeeeeeeeeeeeee! Me päästiin sinne! Tänään tuli sähköpostia, että meidät on hyväksytty ja ekat treenitkin on sitten ens perjantaina. Jännittää iha kamalasti, mutta oon kyllä helpottunutkin, kun nyt ei tartte noista pääsykokeista stressata! Siis yksi asia vähemmän murehdittavana...

Muokkailen tähän vielä huomenna jonkun söpön kuva Tarusta ja vähän jotain rakennekuvaankin, nyt kun se on hoikistunut ja kaikkea. Ihan vain sen kunniaksi kun se on niin täydellinen koira!

En ole taaskaan kirjoitellut vähään aikaan. Paljon on kuitenkin tapahtunut: on ollut näyttelyä, agilityn yhteistyötestiä, visiittiä koirahoitolaan etc. Tärkeimpänä kuitenkin juuri tuo yhteistyötesti, sillä siitä riippuu kokonaan se, pääsemmekö treenaamaan agilityä ns. tosissamme (kisaamaan ei ole tarkoitus koskaan suunnata).

Yhteistyö testi oli siis kolme osainen, joista vähintään kahdelle kerralle piti osallistua. Meillä kävi juuri niin ikävästi, että toinen kerta oli juuri syyslomalla, jolloin olimme käymässä Lontoossa ja Taru koirahoitolassa, joten sille kerralle emme voineet osallistua. Ensimmäinen kerta siis oli jo reilu kuukausi sitten. Meillä meni silloin ihan hyvin, Tarua sanottiin vain vähän pulskaksi ja paikalla olossa hiipi pari askelta, muuten meni ihan täydellisesti.
Nyt kolmannella eli meidän toisella kerralla (tänään) testatiin Tarun osalta paikalla olo, luoksetulo ja luoksepäästävyys uusiksi, kun olimme viimeksi poissa. Tälläkertaa kaikki meni nappiin; ei mitään hiipimisiä tai muutakaan. Painoakin oli pudonnut riittävästi ja taru näytti kuulema oikein hyväkuntoiselta. Lisäksi tälläkertaa tarkastettiin kotiläksyt (käden seuraaminen ja namialustalle meno/eteen meno) ja nekin menivät Tarun osalta ihan mahtavan upeasti : ) Lopuksi harjoiteltiin vielä yhdessä puomin ylös- ja alastuloa ja hyppyä, täsäs tarkoituksena oli katsoa miten omistaja kouluttaa koiraansa ja miten koirakko pelaa yhteen. Tämäkin osuus meni siis hyvin, ja nyt vain odotellaan tuloksia. Saamme viikonlopun  aikana tietää pääsimmekö kurssille vai emme. Toiveet ovat korkealla, mutta toisaalta en sitten aikonut pettyäkkään, jos sieltä kieltävä päätös tulee. Parhaamme kuitenkin yritimme.

Lisäksi Tarulla oli viikko takaperin koiranäyttely Hämeenlinnassa, jonne en itse lukioni ykkösristeilyn vuoksi päässyt osallistumaan. Henna oli kuitenkin Tarun kanssa paikan päällä ja ihan kivasti meni; PN3. Joo, olisihan se voinut mennä paremminkin, mutta tyytyväisiä ollaan, kun vielä ykköseksi sijottui niinkin hieno koira kuin Armi, kakkonen oli Yacatiksen Trina (?), jota en juuri nyt muista tarkasti ulkonäöltä (sen sisarukset on niin saman näköisiä! :D) mutta varmasti kaunis koira sekin. Arvostelua en tähän laita, mutta vissiin sekin oli iha  hyvä (oikeastaan en edes itse ole sitä lukenut)

Mutta siis, päivittelen viikonlopun aikana lisää heti kunhan sana kuulla tuosta Agilityjutusta.

P.S Lontoossa oli myynnissä ihan tosi hienot pinkit puppia valjaat, joissa oli vielä pinkki karvareunus, mutta oikeaa kokoa ei ollut myynnissä :< Ajateltiin sitten tilata sellaiset vaikka netistä, mutta ne on ihan pakko saada! : D